Pakko sanoa, että näissä yhtä aikaa kynällä ja leimasimella tehdyissä kuvarunoissa on jotain. Ennen muuta ne toistavat tai varioivat aiempaa teemaani, jossa originaali ja kopio syntyvät yhtä aikaa. Toisaalta kumpi näistä on originaali ja kumpi kopio? Leimasin pyyhkii kartonkia erityisellä herkkyydellä ja kynä toistaa sen liikkeen karkeasti ja mekaanisesti. Ja silti ne yhdessä synnyttävät jotain aivan erityistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti