Virpi Vairinen pohti aihetta Facebookissa:
”Tekoälyä on hyvä ajatella kun ulkona myrskyää. Uusimpien tekoälyn sovellusten kehitystä on tullut seurattua jokseenkin varautuneessa mielentilassa. Taannoisessa usean vaikutusvaltaisen tahon kirjoittamassa vetoomuksessa sen kehitykselle vaadittiin taukoa. Yksi perusteluista oli tekoälyn tuottama eksistentiaalinen uhka. Luin yhden vetoomuksen taustalla olevan tieteellisen artikkelin, jossa eksistentiaalinen uhka ihmiskunnalle määriteltiin esimerkiksi sen perusteella, että uhkaa aiheuttava asia estää ihmiskuntaa saavuttamaan potentiaaliaan. Tästä oli helppo vetää yhtäläisyysmerkkejä jo nykyiseen yksityisten yritysten algoritmien pohjalta toimivaan sosiaalisen median ajankuluteollisuuteen, jossa kovin piinallisesti sohvalla puhelin kädessä maatessa tuntuu siltä, että tämä ei nyt ole potentiaalini kukkeimmillaan. Tajusin sen myös katsellessani vähän liian kauan tekoälyn alkuperäisen sarjan dialogiaineiston pohjalta generoimaa 24/7 netissä pyörivää piirrosversiota Seinfeldista. Tämänhetkisiin haasteisiin toki liittyvät myös tekoälyn mahdollistama ihmisten työnkuvien korvaaminen kokonaan konelähtöisillä prosesseilla. Miten nopeasti vielä hetki sitten varmoilta tuntuvat uravalinnat katoavat kartalta.
Tässä Ylen artikkelissa käsitellään vielä kerrostuneempaa uhkaa. Sitä kun uusi kielimallien generoima sisältö alkaa ammentaa aiemmasta kielimallien tuottamasta sisällöstä ja luo yhä ikään kuin korruptoituneempaa ja inhimillisestä todellisuudesta vieraantuneempaa kuvastoa ja tekstimassaa digitaaliseen ympäristöön, jossa leikimme ja työskentelemme päivät pitkät.
Tämä oli toisaalta myös lohdullisimpia artikkeleita vähään aikaan. Tältä malliromahdukseksi kutsutulta ilmiöltä suojautumiseen liittyy ihmisten kirjoitusten synnyttämän data-aineiston suojaaminen jo tässä vaiheessa ja hiljainen nouseva trendi, tekoälystä vapaiden saarekkeiden kysynnän kasvu.
Taiteesta ja tekoälystä kävin muutama vuosi sitten keskustelun kahden kulttuuria kuluttavan vanhemman sukulaisen kanssa ja siinä kävi ilmi, että tunne siitä, että teoksen luojat ovat ihmisiä ja taidetta on tehty jollain tasolla sydänverellä ja hiellä on edelleen tärkeää. Että tekijä tietää fyysisesti ja psyykkisesti kokemuksellisesti mistä kirjoittaa/luo kun kirjoittaa/luo ihmisyyteen liittyvistä kokemuksista. Jotenkin siis paljon syystäkin parjattu romanttinen taiteilijamyytti jonain variaationa taitaa olla se, joka pitää taiteen ja kulttuurin alaa pinnalla suurelle yleisölle vielä tekoälydekkareiden aikana. Monimuotoinen ja ennustamaton ihmistaiteilijuus kaikkine inhimillisine sivupolkuineen, joista voi kertoa lehdissä tai olla kertomatta. Kunhan on ihminen ihmiselle, joka kaipaa jonkun toisen muotoilemia kuvia ja sanoja nähdäkseen paremmin — ja joskus toisin — itsensä ja asiat, jotka elämässä mietityttävät.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti