Olen nyt parin kuukauden ajan soveltanut Reetta Pekkaselta omaksumaani tapaa kirjoittaa runoutta "sanan päivässä". Matka on ollut antoisa ja opettavainen, ja tarjonnut aivan uudenlaisen näkökulman kirjoittamisen ihmeeseen. Kuka tai mikä kirjoittamista ohjaa, minä, kirjoittaja, vai toiset sanat? Jos ilmoitat ensin subjektin, hänen laatunsa tai tekemisensä saattavat muuttua kertakaikkisesti nukkumasi yön aikana. Jos taas ilmaiset ensin laatusanan, ketä tai mitä se kuvaa huomenna? Tekeminen ja oleminen tihentyvät. Tapahtumilla ja teoilla on vähän logiikkaa, sen sijaan mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa. Innostan kokeilemaan.
"Valmiita" runoja on kertynyt puolen kolmattakymmentä. En osaa vielä päättää, mitä tällä metodilla tuotettujen tekstien editoiminen tarkoittaa. Tiukasti ottaen mahdollisimman vähän, jos mitään. Toisaalta kenelle olen muutoksista tilivelvollinen? Eikö metodin tarkoitus ole "vain" synnyttää "tekstiä", joka saa lopullisen asunsa julkaisuun tähtäävän toimitustyön tuloksena? Saa nähdä.
Seuraavassa kolme lyhyttä esimerkkiä tuloksista.
Valitsemani kolmiulotteinen, tyhjä ikävä.
Mahtavana orientin lepo nyt unissani.
Hyödytöntä, yhtäkkistä hunajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti